Konservointi: Konservoinnin koulutusohjelma_KOPIO
Opetussuunitelman tunnus: KXA14S1
- Tutkintonimike
- Konservaattori (AMK)
- Laajuus
- 240 op
- Kesto
- 4 vuotta (240 op)
- Aloituslukukausi
- Syksy 2014
- Opetuskieli
- suomi
Kuvaus
Konservointi
Konservoinnin tutkinto-ohjelman opetussuunnitelma on osaamisperustainen. Osaamisen perusteena ovat konservaattorin ammatin yleiset kompetenssit, joissa on otettu huomioon myös yleiseurooppalaiset vaatimukset (kts. European Network for Conservation-Restoration Education tai ICOM).
Opetussuunnitelma rakentuu ammattia tukevista opinnoista, materiaaliopinnoista, konservointiopinnoista, projektioppimisesta, työssäoppimisesta, valinnaisista opinnoista, vapaavalintaisista opinnoista, työharjoittelusta sekä opinnäytetyöstä.
Osa opinnoista on yhteisiä Historiallisten interiöörien ja Paperikonservoinnin opintopoluille.
Valinnaisuus
Opiskelija voi valita Konservoinnin valinnaisissa opinnoissa 15 op toisen opintopolun projektikursseista.
Vapaasti valittavissa opinnoissa on mahdollisuus valita omalle opintopolulle suunnatuista kursseista tai Metropolia yleisestä tarjontakorista.
Kansainvälinen toiminta
Opiskelijoilla on mahdollisuus hakea opintojen aikana kansainväliseen vaihtoon tai suorittaa työharjoittelu ulkomailla.
Työelämäyhteistyö
Koulutuksen aikana tehdään yhteistyöhankkeita museoiden, konservointiyritysten sekä julkisen hallinnon kanssa.
Projektiopintoihin kuuluu myös Innovaatioprojekti (10 opintopistettä), joka toteutetaan työelämän ja eri alojen opiskelijoiden kesken.
Opetussuunnitelman kehittäminen ja työelämäyhteistyö
Opetussuunnitelmaa kehitetään jatkuvasti vuositasolla seuraten alalla tapahtuvaa kehitystä ja työelämän taholta tulevia vaatimuksia ja ehdotuksia. Opetussuunnitelma esitellään työelämän edustajista koostuvalle Konservointialan neuvottelukunnalle.
Ammattiopinnoissa opintojaksoilla tehdään yhteistyötä työelämän kanssa monella eri tavalla; kursseilla konservoitavat esineet tulevat yleensä museoista ja seurakunnista, yhteistyö Museoviraston ja konservointiyritysten kanssa on jatkuvaa. Opinnäytetyöt liittyvät lähes aina työelämäyhteistyöhön.
Laboratoriopalvelut
Konservoinnin koulutusohjelman laboratoriossa teemme analyysejä palvelutoimintana myös ulkopuolisille asiakkaille. Palveluun kuuluvat digitaalinen röntgenkuvaus, röntgenfluoresenssianalyysit (ED-XRF), sideaineanalyysit FTIR-ATR-lla, sekä esimerkiksi kuitu- ja poikkileikkausnäytteiden valmistus ja digitaalinen valokuvaus mikroskooppikameralla.
Lisätiedot
KONSERVAATTORI ON KULTTUURIPERINNÖN SUOJELIJA JA LUOVA ONGELMANRATKAISIJA
Konservoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä toimia, joilla kulttuuriperinnön tuhoutumista voidaan hidastaa tai ehkäistä. Konservointia voidaan tarvittaessa täydentää puuttuvien osien / alueiden restauroinnilla.
Konservaattorin tehtävänä on turvata kulttuuriperinnön säilyminen nykyisille ja tuleville sukupolville.
Konservaattori toimii kulttuuriperinnön suojelusta ja säilyttämisestä vastuussa olevana erikoisasiantuntijana.
Konservaattori toimii yhdessä eri alojen tutkijoiden ja muiden erikoisasiantuntijoiden kanssa pyrkien saamaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden esineiden ja interiöörien sisältämän tiedon talteen.
Kädentaitojen ohella konservaattorilla on laaja teoreettinen, tekninen ja tieteellinen osaaminen sekä hyvät ongelmanratkaisutaidot. Hän on perehtynyt materiaalien ominaisuuksiin ja niiden käyttäytymiseen.
Konservaattorin työ on itsenäistä sekä pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta ja huolellisuutta vaativaa. Konservaattori osallistuu kaikkiin konservointityön vaiheisiin aina tutkimuksesta toimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen asti.
Konservaattori toimii usein tiimissä, joten yhteistyötaidot ja joustavuus kuuluvat konservaattorin ominaisuuksiin. Konservaattori työskentelee museoissa, konservointikeskuksissa, arkistoissa, kirjastoissa, säätiöissä, konservointiprojekteissa ja yliopistoissa tai itsenäisenä konservointialan yrittäjänä.
Historiallisten interiöörien konservointi (haku 2014)
Interiöörikonservaattori vastaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten sisätilojen säilyttämisestä ja hoidosta. Ammattialaan kuuluvat rakennusten koriste- ja seinämaalaukset, maali-, tapetti-, puu-, kipsi-, kivi ja rappauspinnat.
Opinnoissa syvennytään perinteisten pintamateriaalien ja tekniikoiden ohella maalien side- ja pigmenttianalyyseihin sekä varsinaiseen konservointityöhön kulttuurihistoriallisissa rakennuskohteissa ja museoissa. Tavoitteena on kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten säilyttäminen värityksineen, materiaaleineen ja työtapoineen.
Paperikonservointi (Haku 2014)
Paperikonservaattorin työkohteena on laaja kirjo dokumentti- ja taide-esineistöä: painotuotteita, kirjoja, paperipohjaisia taideteoksia, valokuvia ja paperista tehtyjä esineitä.
Paperikonservoinnin opinnoissa opiskellaan paperin materiaalioppia, valmistustekniikkaa, kemiaa ja kuituanalytiikkaa. Konservointitekniikoiden hallinnan lisäksi on tärkeää myös ymmärtää erilaisia esinevalmistukseen liittyviä tekniikoita kuten kirjansidontaa, painotekniikoita ja valokuvausta.
Työ on paitsi kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kirjallisen ja kuvallisen esineistön sekä materiaalin myös informaation säilyttämistä.
Kulttuurihistoriallisten esineiden konservointi (Ei hakua 2014)
Esinekonservaattorin työkenttä on hyvin laaja. Se sisältää niin arkeologiset löydöt kuin vanhat ajoneuvotkin. Esinekonservaattorin osaamiseen kuuluu erilaisten materiaalien ominaisuuksien ymmärtäminen ja hyvin perusteltujen, esineiden säilymiseen ja käyttöön tähtäävien toimenpiteiden tekeminen.
Tämän lisäksi esinekonservaattorit perehtyvät kokoelmien inventointiin, riski – ja kuntokartoituksiin sekä kokoelmanhoitosuunnitelmien laatimiseen käytännön projektitöiden muodossa, yhteistyössä eri museoiden kanssa.
Huonekalukonservointi (Ei hakua 2014)
Huonekalukonservoinnin piiriin kuuluvat niin modernit huonekalut kuin 1700-luvun viilutetut ja intarsiakoristeiset lakatut huonekalut, kansanomaiset kukkamaalatut huonekalut sekä verhoillut huonekalut. Materiaalikirjo on laaja metalliheloista ja nahasta silkkiverhoiltuihin ja kiinalaisiin lakkatöihin.
Koulutuksen perustana ovat huonekalujen eri materiaalien ja valmistustekniikoiden tuntemus, kuten koristeveisto, viilutus, intarsia, puleeraus, koristemaalaus, kultaus ja verhoilu.
Opintoihin kuuluu myös huonekalujen tyylihistoriaa, puuanatomiaa sekä muihin materiaaleihin, kuten metalliin, nahkaan ja muoviin tutustuminen.
Konservointikurssien aikana opiskelijat konservoivat useita erityyppisiä huonekaluja ja esineitä. Konservointi ja täydentävä restaurointi tehdään aina huonekalun tai esineen historiallista kerroksisuutta kunnioittaen.
Tekstiilikonservointi (Ei hakua 2014)
Tekstiilikonservaattori on tekstiilimateriaalien asiantuntija, joka toimii työssään erilaisten tekstiilien, kuten vaatetuksen ja niihin liittyvien asusteiden, maalattujen ja kirjailtujen tekstiilien, kirkkotekstiilien ja etnografisten tekstiiliesineistön säilyttämiseksi. Tekstiilikonservaattorin työssä yhdistyy silmän ja käden koordinaatio sekä työn esteettinen lopputulos.
Tekstiilikonservoinnin opintoihin sisältyy perehtyminen vaurioituneen tekstiilin erilaisiin puhdistus- ja tukemismenetelmiin. Materiaalituntemus sekä materiaalin käyttäytymisen ymmärtäminen sekä kuiduntunnistusmenetelmät yhdessä ja värjäystekniikoiden kanssa muodostavat perustan opinnoille.
Tekstiili- ja pukuhistoria sekä museologian opinnot täydentävät tekstiilikonservaattorin opintoja.
Maalaustaiteen konservointi (Ei hakua 2014)
Maalaustaiteen konservaattorit ovat perehtyneet puulle ja kankaalle maalattujen taideteosten – ikonien, maalattujen puuveistosten, puulle ja kankaalle maalattujen maalausten sekä modernin ja nykytaiteen konservointiin. Kehysten konservointi kuuluu osana opintoihin.
Erilaisten konservointimenetelmien opiskelun ja käytännön työn ohella opinnoissa perehdytään historiallisiin materiaaleihin ja maalaustekniikoihin, kuten kultaukseen, temperamaalaukseen ja varhaiseen öljyvärimaalaukseen. Kemiaan ja biologiaan pohjautuvat materiaalianalyysit ovat ongelmanratkaisussa keskeisiä. Lisäksi opintojen aikana perehdytään museotyöhön ja näyttelyrakentamiseen.
Opetussuunnitelman kehittäminen ja työelämäyhteistyö
Opetussuunnitelmaa kehitetään jatkuvasti vuositasolla seuraten alalla tapahtuvaa kehitystä ja työelämän taholta tulevia vaatimuksia ja ehdotuksia.
Ammattiopintojen osalta opintojaksojen sisällöt edellyttävät valmiutta yhteistyöhön työelämän kanssa monella tavalla, esimerkiksi esineiden konservoinnin yhteydessä jatkuva konsultointi omistajan (museo, seurakunta..) kanssa sekä konservointiratkaisujen haussa yhteistyö kotimaisen sekä ulkomaisen työelämäkentän kanssa.
Laboratoriopalvelut
Konservoinnin koulutusohjelman laboratoriossa teemme analyysejä palvelutoimintana myös ulkopuolisille asiakkaille. Palveluun kuuluvat digitaalinen röntgenkuvaus, röntgenfluoresenssianalyysit (ED-XRF), sideaineanalyysit FTIR-ATR-lla, sekä esimerkiksi kuitu- ja poikkileikkausnäytteiden valmistus ja digitaalinen valokuvaus mikroskooppikameralla.
Opetussuunnitelmaan kuuluu seuraavat opintopolut
Valitse opintojen ajoitus-, rakenne- tai jäsentelynäkymä
Näytä opintojen ajoitukset lukuvuosittain, lukukausittain tai periodeittain
| Tunnus | Opinnon nimi | Laajuus (op) | 2014-2015 | 2015-2016 | 2016-2017 | 2017-2018 | Syksy 2014 | Kevät 2015 | Syksy 2015 | Kevät 2016 | Syksy 2016 | Kevät 2017 | Syksy 2017 | Kevät 2018 | 1. / 2014 | 2. / 2014 | 3. / 2015 | 4. / 2015 | 1. / 2015 | 2. / 2015 | 3. / 2016 | 4. / 2016 | 1. / 2016 | 2. / 2016 | 3. / 2017 | 4. / 2017 | 1. / 2017 | 2. / 2017 | 3. / 2018 | 4. / 2018 |
|---|---|---|
| Yhteensä | 240 |
Lukukausi- ja lukuvuosikohtaiset opintopistekertymät vaihtelevat valinnaisten ja vapaasti valittavien opintojen ajoituksesta johtuen.
konservointi::kompetenssit
Lähettäjä: Tuula Auer 4.2.2009
2014 amk::tutkintoon johtava koulutus
Ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluu: 1) perus- ja ammattiopintoja; 2) vapaasti valittavia opintoja; 3) ammattitaitoa edistävää harjoittelua; sekä 4) opinnäytetyö. (Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 15.5.2003/352; 4 § Opintojen rakenne)
amk::amk-tutkintojen kieliopinnot
AMK-tutkintoon johtavien opintojen tavoitteena on, että tutkinnon suorittaneella on riittävä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. (Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakoulusta 1129/2014, 4 §).