Sosiaalialan koulutusohjelma: Ajoitussuunnitelma

Kuvaus

SOSIONOMI (AMK) KOULUTUKSEN PERUSTEHTÄVÄ

Sosionomi (AMK) koulutus tuottaa sosiaalipedagogista osaamista ja kekseliästä sosiaalisen asiantuntijuutta, joka vastaa kasvavan metropolialueen muuttuviin vaatimuksiin. Sosionomi toimii rohkeasti yhteiskunnallisena vaikuttajana sosiaalisen osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Sosionomi työskentelee huono-osaisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi yhdessä yksilöiden ja yhteisöjen kanssa. Sosionomilla on taito soveltaa osaamistaan ammatissaan ja kehittää ammattialaansa.

KOULUTUSOHJELMASSA TAVOITELTU SOSIONOMIN (AMK) ASIANTUNTIJUUS

Sosionomin (AMK) ammattitaidon perusta on sosiaalipedagoginen työote. Sosionomi osaa analysoida yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ymmärtää niiden vaikutukset ihmisten elämään ja hyvinvointiin. Sosiaalipedagogiikassa korostuu pedagogisen (kasvatuksellinen, oppimiseen liittyvä) ja sosiaalisen (yhteiskunnallinen) näkökulman yhdistäminen työssä. Työtä tehdään eri-ikäisten ihmisten arjessa ja omissa elinympäristöissä. Sosionomilla on taitoa dialogiin erilaisten ihmisten kanssa, mikä edellyttää arkielämän moninaisuuksien arvostamista. Sosiaalipedagogisen osaamisen avulla vaikutetaan ihmisten toimintaedellytyksiin ja edistetään heidän voimaantumistaan. Asiantuntijuus konkretisoituu mm. sosiokulttuurisina taitoina sekä asiakaslähtöisenä ja osallistavana toimintana. Sosionomi osaa toimia kehittämisen ja johtamisen tehtävissä sekä edistää sosiaalista näkökulmaa verkostoituvissa ja moniasiantuntijuutta edellyttävissä hyvinvointipalveluissa myös sosiaalihuollon rajapinnoilla.

KOULUTUSOHJELMAN SOSIONOMI (AMK) -TUTKINNON KOMPETENSSIT

Koulutusohjelman opetussuunnitelma perustuu sosionomin osaamisalueisiin, jotka ovat:

1. Sosiaalialan eettinen osaaminen
2. Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen
3. Ohjauksellinen osaaminen
4. Osallistava ja kriittinen yhteiskuntaosaaminen
5. Tutkimuksellinen kehittämisosaaminen
6. Työyhteisö- ja johtamisosaaminen

1. Sosiaalialan eettinen osaaminen
Sosionomi (AMK) sitoutuu sosiaalialan arvoihin ja ammattieettisiin periaatteisiin ja toimii niiden mukaisesti. Hän kykenee sosiaalialan ammattien edellyttämään työnsä ja oman toimintansa reflektioon. Sosionomi osaa käsitellä tunteitaan ja tiedostaa omat rajansa. Hän tunnistaa oman ihmiskäsityksensä ja arvomaailmansa merkityksen asiakkaiden ja asiakasryhmien kanssa tehtävässä työssä. Sosionomi ottaa huomioon jokaisen yksilön ainutkertaisuuden ja kykenee toimimaan eettisesti arvoristiriitoja sisältävissä tilanteissa. Hän ymmärtää vallankäytön merkityksen toiminnassaan. Sosionomi edistää ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta sekä pyrkii hyvinvointierojen tasaamiseen, huono-osaisuuden ehkäisemiseen yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön näkökulmasta.

2. Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen
Sosionomi (AMK) osaa luoda dialogisen, yksilöitä ja yhteisöjä osallistavan ammatillisen vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteen. Hänellä on taito kohdata ihminen kulttuurisensitiivisesti, moninaisuutta kunnioittaen. Hän tukee ja vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen voimavaroja. Hän osaa soveltaa yksilöiden ja yhteisöjen kanssa työskennellessään erilaisia viestinnän ja vuorovaikutuksen menetelmiä tarkoituksenmukaisesti. Sosionomi osaa käyttää erilaisia dokumentointi- ja raportointitapoja työssään, työyhteisössään ja moniammatillisissa verkostoissa. Hän kykenee osallistumaan yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun ja hänellä on taito toimia moniammatillisissa verkostoissa oman alansa asiantuntijana.

3. Ohjauksellinen osaaminen
Sosionomin (AMK) ohjauksellinen ja pedagoginen osaaminen on yksilön ja yhteisön tavoitteellista tukemista, ohjausta ja kasvatusta. Sosionomi pyrkii yksilön, yhteisön sekä eri toimijoiden kanssa edistämään voimaantumista ja vahvistamaan osallisuutta. Hän osaa ohjata yksilöitä tarkastelemaan kriittisesti elämäntilanteitaan ja elinympäristöjään sekä innostaa heitä vaikuttamaan niihin. Sosionomi osaa havainnoida yksilön, ryhmän ja yhteisön kehittymistä, toimintaa ja ympäristöä sekä tarpeita ja analysoida niitä erilaisista teoreettisista näkökulmista. Hänellä on taitoa tukea ja ohjata tavoitteellisesti erilaisia asiakkaita ja asiakasryhmiä heidän arjessaan, kasvun ja kehityksen eri vaiheissa ja eri elämäntilanteissa. Sosionomi osaa käyttää erilaisia pedagogisia menetelmiä tarkoituksenmukaisesti. Hän ymmärtää asiakasprosessin ja osaa suunnitella, dokumentoida, arvioida ja kehittää toimintaansa.

4. Osallistava ja kriittinen yhteiskuntaosaaminen
Sosionomi (AMK) ymmärtää yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen ja osaa jäsentää sitä erilaisista näkökulmista. Hän ymmärtää ihmisten sosiaalisten toimintaedellytysten ja yhteiskunnallisen päätöksenteon välisen yhteyden. Sosionomi ymmärtää sosiaalisia ongelmia yhteiskunnallisesta ja globaalista viitekehyksestä. Hän osaa analysoida syrjäyttäviä rakenteita ja prosesseja. Hän osaa käyttää ennaltaehkäisevän ja rakenteellisen työn sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Sosionomi ymmärtää yhteisöjen toimintaperiaatteita sekä osaa yhteisötyön keinoin vahvistaa ja luoda kansalaisuutta tukevaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Sosionomi tuntee hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta tukevat viralliset ja epäviralliset rakenteet. Hän tuntee työtä ohjaavat säädökset, muut normit ja keskeiset ohjeet sekä niiden soveltamiskäytännöt. Sosionomi osaa ennakoida ja jäsentää yhteiskuntapolitiikan ja hyvinvointipalveluiden muutoksia sekä pystyy osallistumaan palveluiden tuottamiseen ja kehittämiseen. Hän osaa toimia sosiaalisen asiantuntijana moniammatillisissa työryhmissä ja verkostoissa sekä edistää asiakkaan turvaverkostojen toimintaa.

5. Tutkimuksellinen kehittämisosaaminen
Sosionomilla (AMK) on käytäntöpainotteista tutkimuksellista osaamista. Hänellä on kyky kerätä kehittämisen tueksi systemaattisesti ja kriittisesti arvioiden tietoa sekä käytännöstä että teoriasta. Hänellä on taito ratkaista käytännöstä nousseita ongelmia ja uudistaa työelämän käytänteitä. Sosionomi osaa suunnitella, toteuttaa, arvioida ja raportoida työhönsä liittyviä kehittämishankkeita.

6. Työyhteisö- ja johtamisosaaminen
Sosionomi (AMK) osaa toimia työyhteisön jäsenenä ja lähiesimiehenä sekä kykenee itsenäiseen työnsä suunnitteluun ja päätöksentekoon. Hän kykenee osaamisen ja suorituksen johtamiseen muutostilanteissa. Sosionomi ymmärtää taloudellisten tekijöiden vaikutuksen työssään. Sosionomi osaa ylläpitää omaa sekä työyhteisönsä työhyvinvointia. Hän osaa kehittää innovatiivisesti ja kriittisesti sosiaalialan osaamista, työyhteisöjä ja palveluita moniammatillisena yhteistyönä. Sosionomi kehittää sosiaalialan koulutuksen ja työelämän välistä kumppanuutta.


OPISKELU KOULUTUSOHJELMASSA

Opiskelija tekee henkilökohtaisen opintosuunnitelman oman osaamisen kehittämiseksi. Kaikille yhteisten opintojen lisäksi opiskelija valitsee sosiaalipedagogisia valinnaisia ammatillisia opintoja, jotka vahvistavat hänen ammatillisuuttaan. Sosiaalipedagogisia valinnaisia opintoja ovat aikuissosiaaliohjaus, yhteisötyö ja sosiokulttuurinen innostaminen, varhaiskasvatus, perhetyö, nuoruus, erityiskasvatus tai oma valinta osaamisen vahvistamiseksi. Tämä valinnaisuus luo mahdollisuuden sosionomin työn uudenlaisen osaamisen yhdistelemiseen, joka vastaa paremmin asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin. Yksilöllinen valinnanmahdollisuus on tärkeä myös sosiaalialan työn kehittämisen kannalta. Opintoihin sisältyy 45 op (n. 30 viikkoa) ohjattua harjoittelua. Opintoja on mahdollista suorittaa kansainvälisessä opiskelijavaihdossa ja englanninkielisessä koulutusohjelmassa. Opetuksellisissa ratkaisuissa painottuvat teorian ja käytännön vuorovaikutus, kokemuksellisuus, toiminnallisuus sekä tutkimus- ja kehittämissuuntautuneisuus.

Opetussuunnitelman kehittäminen ja työelämäyhteistyö

Opetussuunnitelmatyön perusteet

Ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen perusteina voidaan pitää seuraavaa kolmea säädöstä ja suositusta. Ensimmäisenä on ammattikorkeakoululaki (351/2003), joka määrittelee ammattikorkeakoulujen tehtäväksi ” antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioonottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä” (4 § 1 mom.)

Toisena on Bolognan julistus (1999) jonka tavoitteena on EU-alueen korkeakoulutuksen tutkintorakenteiden ja tutkintojen mitoitusjärjestelmän yhdenmukaistaminen vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteena on mahdollistaa jäsenmaiden korkeakoulujen opetussuunnitelmien yhteneväisyys niin, että osaamistasojen vertailtavuus helpottuu ja opiskelijoiden sekä työntekijöiden liikkuminen maasta toiseen saadaan joustavaksi.

Kolmantena on suositus eurooppalaisesta tutkintojen ja osaamisen viitekehyksestä (European Qualification Framework, EQF 2008). Se on yhteinen viitejärjestelmä, jonka avulla eri maiden kansallisia tutkintojärjestelmiä ja tutkintojen viitekehyksiä kytketään toisiinsa. Viitekehyksen tarkoituksena on helpottaa eri maiden tutkintojen ja tutkintotasojen vertailua. Sen avulla pyritään edistämän kansalaisten liikkuvuutta ja elinikäistä oppimista. Viitekehyksessä tutkinnot on jaoteltu kahdeksalle viitetasolle. Ammattikorkeakoulututkinnot edustavat tasoa 6. Tasomäärittelyissä kuvataan sitä, mitä oppija tietää, ymmärtää ja pystyy tekemään. Oppimistulokset määritellään tietoina, taitoina ja pätevyytenä. EQF:n pohjalta on luotu myös korkeakoulututkintojen kansallinen viitekehys (National Qualifications Framework, NQF), jossa kuvataan suomalaiset korkeakoulututkinnot eurooppalaisessa yhteistyössä sovituin kriteerein: korkeakoulututkintojen vaatiman työmäärän, tutkintojen tason ja niille määriteltyjen yleisten oppimistulosten, tutkintojen tuottaman jatko-opintokelpoisuuden ja ammatillisen pätevyyden kautta.

Sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmatyössä perusteina ovat edellisten lisäksi Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (272/2005) ja Sosiaali- ja terveysministeriön suositukset (STM 2007:14) sosiaalialan ammatillisen henkilöstön tehtävä-rakenteista ja mitoituksen kehittämisestä. Nämä määrittävät sosionomin (AMK) kelpoisuuden eri tehtäviin sosiaalialan kentällä sekä sosionomin (AMK) paikan ja tehtävät sosiaalialan asiakastyön prosesseissa, missä yhteydessä määritetään myös tutkinnon suhdetta sosiaalityöntekijän ja lähihoitajan tutkintoihin.

Sosiaalialan tulevaisuuden osaamistarpeiden ja työn muutoksen analyysi nousee kolmesta suunnasta: i) tulevaisuutta ennakoivasta tutkimuskirjallisuudesta, ii) keskustelusta alan työskentelevien kanssa ja iii) asiakkaan äänen kuulemisesta. Tähän kannustavat tulevaisuuden tutkimuksen keskeiset teesit: tulevaisuus ei ole ennakoitavissa, tulevaisuus ei ole ennalta määrätty ja tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa valinnoilla. Sosiaalialan uuteen opetussuunnitelmaan valittujen osaamisalueiden ja pedagogisten ratkaisujen perustelut nousevat yhtäältä tämän hetken aikalaiskeskustelusta ja tulevaisuusselontekojen analyysistä ja toisaalta uskosta, että omilla valinnoilla voidaan myös rakentaa halutunlaista tulevaisuutta. Tulevaisuuden ennakoinnissa huomataan nopeasti että monet sosiaalialan nykytilan signaalit voidaan tulkita sekä mahdollisuuksiksi että uhiksi.

Sosiaalialan kompetenssien laadinnassa on huomioitu eurooppalainen tutkintojen viitekehys EQF ja kansallinen viitekehys NQF, sosiaalialan valtakunnallisen amk-verkoston määrittelemät sosiaalialan kompetenssit, Arenen suositus ammattikorkeakoulututkintojen yleisiksi kompetensseiksi sekä kansainvälisen yhteistyön kautta karttunut kokemus. Näitä on muokattu sosiaalipedagogisen viitekehyksen suuntaan Metropolian strategisten päätavoitteiden mukaan. Koulutusohjelma pyrkii tuottamaan Suomen parasta sosionomikoulutusta.

Sosiaalialan tulevaisuuden osaamistarpeiden ja työn muutoksen analyysin tulokset on koottu APESTE-analyysiin ja seuraavassa kuvataan toimintaympäristöä, jossa sosionomi (AMK) tullee työskentelemään 2015.

Opetussuunnitelmassa tehtävissä valinnoissa vastataan seuraaviin Helsingin metropolialueen hyvinvoinnin haasteisiin: /APESTE

• Asiakkaiden monimutkaistuvat ongelmat ja sosiaalisen haurastuminen synnyttää tarpeen kehittää sosiaalialan työtä, uusia innovatiivisia moniammatillisia ja kumppanuuteen ja yhteisöllisyyteen perustuvia työmuotoja. Yksilöiden vastuuttaminen sekä kansalaisten ja lähiyhteisöjen keskinäisvastuuta aina vaan enemmän korostava yhteiskunta edellyttää kansalaisnäkökulman vahvistamista ja siten yhteisöllisyyden vahvistamista ja vertaisuuden korostamista. Sosionomin tulee vastata kansalaisten oikeuteen saada tarpeensa mukaista ja laadukasta palvelua.
• Taloudellinen ja ekologinen muutos; Taloudellista tehokkuutta arvostavassa yhteiskunnassa yhä niukkenevien resurssien myötä sosionomin on keksittävä erilaisia palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoja asiakkaan tukemiseksi. Yrittäjyys, projektimaiset työskentelytavat ja verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa ovat sosionimin osaamista. Kestävä kehitys ja kestävä elämäntapa tulee huomioida kaikessa työskentelyssä. Sosiaalisen työn mieli ja järki ovat sidoksissa kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja huolenpidon etiikkaan, eikä työtä silloin voi perustella yksin taloudellisilla argumenteilla.
• Poliittinen ja teknologinen muutos näkyy aktivointia korostavassa lainsäädännössä, palvelujen kilpailutuksessa ja markkinoitumisessa. Globalisoituminen edellyttävät kulttuurisensitiivistä toimijaa ja moninaisuuden, suvaitsevaisuuden rakentajaa, taitoa kommunikoida ja vaikuttaa.
• Työvoimantarpeen ennakointi ja työelämän ja koulutuksen välinen yhteistyö. Sosiaalipalveluissa Helsingin seudun työllisyys nousee koko maata nopeammin. Tähän vaikuttaa se, että muualla maassa keskimäärin väestö on jo vanhempaa, koska suuria nuorempia ikäluokkia muutti Helsingin seudulle. Nyt nämä ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle ja tahti kiihtyy 2010-luvun alussa. Niinpä eläkeläisväestön kasvu Helsingin seudulla on nopeaa ja heijastuu kasvavina sosiaalipalvelutarpeina. Lisäksi lapsi-ikäluokat ovat suuremmat kuin monissa osissa maata, mikä lisää lasten päivähoidon ja muun hoidon tarpeita. Sosiaalipalveluihin tulee siten paineita kahdelta suunnalta, ikääntyvistä sekä lapsista ja lapsiperheiden tarpeista. Työelämän ja koulutuksen välinen yhteistyötä vahvistetaan parantamalla työelämässä olevan aikuisväestön mahdollisuuksia täydentää osaamistaan työuran aikana. Aikuiskoulutusta uudistetaan valtakunnan tasolla toimeenpanemalla kokonaisuudistus, joka kattaa ammatillisen aikuiskoulutuksen, korkeakoulujen aikuiskoulutuksen, työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen sekä henkilöstökoulutuksen ja koskee myös oppisopimuskoulutusta ja maahanmuuttajien koulutuskysymyksiä. Tavoitteena on rakentaa Suomeen 2010-luvun tarpeisiin vastaava aikuiskoulutusjärjestelmä, joka kannustaa aikuisväestöä osaamisensa jatkuvaan kehittämiseen koko työuran ajan erilaisissa elämäntilanteissa. Kehityssuuntana on kysyntälähtöisyyden vahvistaminen, työelämässä ja työn ohella tapahtuvan oppimisen lisääminen, tutkintojen ja tutkinnon osien yhdistelymahdollisuuksien parantaminen sekä eri tavoin hankitun osaamisen tunnustaminen ja koulutuksen räätälöinti.

Opetussuunnitelman kehittämistyö tapahtuu Opettamisesta ohjaamiseen - kehittämisohjelma Metropoliassa 2009–2010 mukaisesti sekä Metropolia ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmia ja niiden suunnittelua koskevan ohjeistuksen pohjalta (hyväksytty hallituksen kokouksessa 6.10.2009).

Opetussuunnitelmat kirjoitetaan osaamisperustaiseksi. Osaamisperustaisessa opetussuunnittelussa korostuvat opiskelijalähtöinen sekä oppimis- ja osaamisperustainen ajattelu. Opetusta ja oppimista ohjaavana tekijänä on tavoitteellinen osaamisen kehittäminen, oppimisen näkökulman vahvistaminen ja nykyistä laajempien työelämäläheisten opintokokonaisuuksien rakentaminen. Opetussuunnitelmassa tuodaan esille koulutuksen tuottama osaamisen (oppimistulokset), opiskelijalta vaadittava osaamisen (osaamistavoitteet) ja ammatillisen kasvun suunniteltu eteneminen. Oppimistuloksia arvioidaan suhteessa osaamistavoitteisiin. Osaamistavoitteet kirjoitetaan läpäisytasolle, jotka kaikkien opiskelijoiden tulee oppia ja saavuttaa.

Metropolian sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmatyön toteutus

Sosiaalialan uusi opetussuunnitelma SOPU-työryhmä:
Tuija Stranden-Mahlamäki, Terhi Salokannel-Stenberg, Soile Bergström (siht.) ja Minna Lanne-Eriksson (koordinaattori)
Opiskelijajäsenet: Enni Räisänen, Heli Määttänen ja Päivi Benjaminsson
Ryhmän tarkoituksena on 2009 - 2010 aikana työskennellä yhdessä opiskelijajäsenten kanssa sosiaalialan opettajia, työelämää ja asiakkaita kuunnellen.

Syksy 2009
Teema: Tavoitteena syksyllä 2009 on laatia perusperiaatteet uudelle opetussuunnitelmalle. Perusperiaatteilla tarkoitetaan kannanottoja sosionomin osaamisesta, rakenteesta, profiloitumisesta/suuntautumisvaihtoehdoista ja sosiaalipedagogisen viitekehyksen käytöstä uudessa osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa.

• Perehtyminen tulevaisuuden selontekoihin ja työelämän/sosiaalialan muutossuuntiin tutkimusten ja selontekojen avulla
• Työelämän haasteet ja uusi osaaminen / Työelämäseminaari 6.10.2009, jossa ”tulevaisuuden muistelu” -menetelmällä kerättiin aineistoa sosiaalialan osaamisen muutoksista 2015. Osallistujina työelämän edustajia, sosiaalialan opettajia ja opiskelijoita (yhteensä n. 50 hlöä)
• Opiskelijaryhmien oppimistehtävät/Asiakkaiden näkemykset ja ääni sosionomin osaamisesta
• Opetussuunnitelmatyön on dokumentointi ja julkaisu Metropolian Wikissä (oma wikisivusto)
• Opettajakokoukset/yhteinen keskustelu
• Sosiaalialan koulutuksen kehittämispäivä 4.11.2009 (mm. koulutuksen perustehtävän laatiminen)
• Sosiaalialan tiimit ovat käsitelleet ops-työryhmän ehdotuksia ja tuoneet omia näkemyksiään ops-työryhmälle
• Neuvottelukunta; orientointi uuteen opetussuunnitelmatyöhön
• Opettamisesta ohjaamiseen - kehittämisohjelma 2009–2010 /syksyn 09 osuus

Kevät 2010
Teema: uuden ops:n sisällön suunnittelu, työtavat, ydinainesanalyysi, mitoittaminen ja osaamistavoitteet
• Alumnien työpaja 19.1.2010; Tulevaisuuden osaaminen, jossa käytiin ryhmäkeskustelut 12 alumnin kanssa seuraavista kysymyksistä:
Mitä osaamista/taitoja tarvitset tämän hetkisessä työssä?
Miten työelämän edustajina voisitte olla mukana opetuksessa?
Mitä työmenetelmiä pitäisi opettaa?
Mitä sisältöjä opinnoissa pitäisi olla?
• Sosiaalialan koulutusohjelman kehittämispäivä 3.3.2010; Tiimeissä työstettiin sosiaalialan kompetenssseja
• Koulutusohjelman tiimit työskentelivät erillisten tehtäväksiantojen mukaan mm. kompetensseja, rakennetta jne. miettien useita kertoja kevään aikana
• 9.3. – 10.3.2010 yhteistyöpalaveri kahden eurooppalaisen yhteistyökumppanin kanssa - Hogeschool van Amsterdam (kokemuksia sekä oppimisperusteisesta opsista että pääaine/sivuaine-mallisesta opsrakentesta) ja State Vocational School of Higher Education in Leszno, Puola (jossa tehdään aktiivista ops-kehittämistyötä)
• Sosiaalipedagogiikan koulutus opettajille (maaliskuu – kesäkuu; sisälsi lähipäiviä ja opintopiirityöskentelyä); vetäjänä tohtori Elina Nivala Itä-Suomen yliopistosta
• Neuvottelukunta käsitteli kompetensseja toukokuussa 2010:
Miten kompetenssit ymmärretään ja onko puutteita osaamisalueissa?
Millaista yhteistyö opintojaksojen tasolla olisi työelämän kanssa?
Harjoittelun rakenne?
• Sosiaalialan koulutusohjelman kehittämispäivä 19.5.2010; Työstettiin tiimien ehdotusten pohjalta opetussuunnitelman rakennetta
• Opettamisesta ohjaamiseen - kehittämisohjelma 2009–2010 /kevään 2010 osuus

Syksy 2010
Teema: Opetussuunnitelman rakenne, opintojaksojen osaamistavoitteet, menetelmät ja arviointi, opintojaksojen väliset suhteet ja niiden ajoitussuunnitelma. Opetussuunnitelman arviointisuunnitelma.
• Koulutusohjelman tiimit/opettajat työskentelivät erillisten tehtäväksiantojen mukaan mm: opetussuunnitelman rakenne, opintojaksojen osaamistavoitteet, opintojaksojen väliset suhteet ja niiden ajoitussuunnitelma
• Neuvottelukunta käsitteli opetussuunnitelmaa 8.9.2010; Aiheena Ahot. 15.11.2010; Aiheena harjoittelu ja valinnaisuus ja joustavuus tulevaisuutta ajatellen.
• Degree Programme in Social Services – koulutusohjelman opiskelija Katri-Leena Mustosen opinnäytetyö: Bachelors of Social Services Working for Non-Governmental Organizations. The Competences Needed in NGO-work. Työssä tutkittiin järjestöjen näkemyksiä sosionomin osaamisesta tulevaisuudessa.
• Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työvoimasuunnittelija Leean Hirvosen kanssa käynnistettiin uuden opetussuunnitelman opintojakojen ja työelämän kumppanien rakentaminen
• 29.10–1.11.2010 Jaana Manssila ja Terhi Salokannel-Stenberg vierailivat Englannissa tutustumassa kahteen sosiaalityöntekijöitä kouluttavaan yliopistoon (Middlsex University, Coventry University). Huomioon otattavat asiat opetussuunnitelmaamme; kiinteä yhteys sosiaalityön asiakkaisiin ja tämän hyödyntämisestä opintojen kuluessa ja hyödynnettävissä brittiläisyliopistojen opiskelijoita varten laatimat opintojen etenemistä tukevat materiaalit.
• Sosiaalialan koulutusohjelman kehittämispäivät 15.9.2010; Työstettiin opetussuunnitelman rakennetta ja osaamisperustaista tekstiä Leila Lintulan johdolla. 3.11.2011 Työstettiin opintojaksojen tavoitteita ja sisältöjä.

Kevät 2011
Teema; opetussuunnitelman loppuun kirjoittaminen ja julkistamisprosessi
• Sopuryhmän työskentely (Strandén-Mahlamäki, Bergström, Lanne-Eriksson)
• Koulutusohjelman tiimit/opettajat työstivät opintojaksojen osaamistavoitteet ja sisällöt
• Neuvottelukuntakäsittely 8.2.2011
• Opetussuunnitelma hyväksyttiin sosiaalialan opettajien kokouksessa 2.3.2011
• Ops-editori 3.3.2011
• Metropolian hallitus ja rehtori hyväksyvät opetussuunnitelmat maaliskuu 2011
• Uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön syyslukukaudella 2011